Koronan pysäyttämänä

19.08.2020

 

Olen psykologina pohtinut, mitä hyvää olemme saaneet koronasta. Omalla kohdallani se on lisännyt kotimaan matkailua, vieraiden kutsumista kotiin, kesäjuhlaa ja Suomen luonnosta nauttimista. Uiminen Kiiminkijoessa on ollut lähes päivittäistä, samoin retket Muoniojoelle kalastamaan.

 

Voisi sanoa, että hyvä pysähdys. Luontosuhdetta pohjoissuomalaisena miettii erikoisesti, koska meillä on vielä puhdasta luontoa ympärillämme. Kuhmossa pienessä kopissa odotellessani karhujen ja muiden metsän eläinten tuloa, jäin miettimään omaa luontosuhdettani. Olen istuttanut hedelmäpuita, raivannut pihaa ja nauttinut kukkivista kukista. Ja samalla olen voinut erittäin hyvin.

 

Ystävät Kreikassa odottivat kovasti, mutta lennot loppuivat. No, Kreikka ei katoa ja toivottavasti eivät ystävätkään.

 

Koko kevät ja kesäkin on ollut sopeutumista uuteen maailmantilanteeseen. Vastaanotollani näen, että joillekin se on käynyt todella voimille. Yksinkertaisia neuvoja ei ole. Jokaisen elämäntilanne on ainutlaatuinen ja jaksamisen tueksi pitää räätälöidä yksilöllisiä ohjeita ja tukea.

 

Koululaitoksemme on osoittanut upeaa resilienssiä, kykyä joustavuuteen ja samoin kykyä transformaatioon, muutokseen. Lapset kyllä keskimäärin pärjäävät muutoksissa, mutta jäykille aikuisille muutokset ovat stressaavia.  Nyt on tärkeää löytää luovia ratkaisuja jaksamisen tueksi kaikille ikäryhmille.

 

Me ihmiset olemme sosiaalisia olentoja ja keskinäinen kanssakäyminen on meille tärkeää. Nähtäväksi jää, mitä uusia toimivia muotoja sosiaalinen elämämme tuokaan iloksemme, kun tästä viruksen aiheuttamasta shokista selviämme.

 

Oman luontosuhteen pohtiminen on mielestäni tärkeää, vaikka karhuja kuvaten sääskiä täynnä olevassa kopissa itärajalla, tai nauttien jokimatkailusta ja puhtaasta ilmasta. Se oma kukkapenkki pörriäisille on myös tärkeä.

 

Jussi Tukiainen

europsykologi, Haukipudas

 

Kuvat: Jyrki Ollila

 

Takaisin blogikirjoituksiin

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
	Lähetä