Raskas tie vapauteen

26.08.2020

Hurmaavaan ulkokuoreen oli helppo ihastua ja kaikki loksahti kohdalleen liiankin helposti. Olin onnellinen ja tunsin itseni tykätyksi. Kuitenkin kahden viikon sisällä tipahdin karvaaseen todellisuuteen.

Mies epäili minua suhteesta työkavereihini sekä ystävättäriini. Itkin, kun sain kuulla olevani lutkahuora. Miehen mustasukkaisuus ja vainoharhaisuus pahenivat, enkä saanut enää poistua asunnosta yksin iltaisin. Puhelintani, käsilaukkuani ja ulkonäköäni kontrolloitiin. Minulle ei sallittu elettyä historiaa, normaalia menneisyyttäni, vaan jouduin kohtaamaan vakavaa kontrollointia ja eristämistä läheisistäni.

Hengellisen väkivallan nujertavaa voimaa en aiemmin osannut edes kuvitella. Minua peloteltiin saatanalla päivittäin ja runsaasti, kun akateemiset opintoni tekivät minusta miehen silmissä jumalanpilkkaajan. Eristämisen vuoksi minulla ei ollut enää tervettä vertailukohtaa miehen puheille ja vakava unettomuuteni paheni pelkotilojen vuoksi. Olen istunut pimeän huoneen lattialla viiltelemässä itseäni väkivallan ahdistamana. Revin koulukuvani, sillä väkivalta sai minut tuntemaan itseni mitättömäksi ja tahrituksi ihmiseksi. Nöyryyttämiseni jatkui, kun minut pakotettiin kävelemään yöpuvussa kaupungin keskustan halki vahvan unilääkityksen alaisena.

Tilanne eteni nopeasti niin toivottomaksi, että päätin soittaa valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Halusin ulkopuolisen mielipiteen tilanteestani. Minua pyydettiin soittamaan paikalliseen kriisipuhelimeen ja sieltä turvakodin avopuolelle. Tajusin vihdoin tilanteeni vakavuuden ja karkasin kotoa turvakotiin, jossa asuin yli kuukauden. Laahustin iltaisin suojapaikkani käytäviä ja itkin. Tunsin itseni pakolaiseksi omassa maassani.

Ratkaisusta huolimatta miehen yhteydenotot ja uhkaukset jatkuivat. Pelkäsin ja ahdisti. Turvakodin neuvosta muutin uuteen asuntoon. Haavoittuneena tein klassisen virheen eli aloitin suhteen uudestaan, mutta miehen vainoharhaisuus vain paheni. Hän epäili exäni asuvan samassa talossa. Hän näki minut vieraan auton kyydissä, vaikka todellisuudessa olin kotona - tai haisin vieraalle partavedelle ja alkoholille, vaikka olen absolutisti. Sitten asuntooni tultiin yöllä poliisien kera, koska en vastannut öisiin kontrollointiviesteihin. Silloin tein selväksi, etten halua olla enää missään tekemisissä miehen kanssa ja vaihdoin puhelinnumeroni. Irrottautumisestani huolimatta hän ilmestyi ovelleni. Soitin hälytyskeskukseen. Koko ajan sähköpostiviestittely jatkui rumana. Yhteydenotot aiheuttivat suurta ahdistusta, unettomuutta, painajaisia, pelkotiloja ja toimintakyvyn laskua.

Aloitin lyhytterapian turvakodilla ja minua kannustettiin muuttamaan uuteen osoitteeseen. Muutin kauas omalta kotiseudultani. Mutta viestittelyt jatkuivat ja pelkotilani pahenivat, kunnes en pystynyt enää olemaan öisin sisällä omassa uudessa asunnossani. Jouduin sairaalan päivystyksen kautta suljetulle osastolle viideksi viikoksi. Hoidossakin pelkotilat pahenivat entisestään ja pystyin nukkumaan ainoastaan vahvan lääkityksen alaisena. Kävin koelomilla kotonani, jolloin välillä jouduin palaamaan jo samana päivänä sairaalaan voinnin romahtaessa ja pelkojen käydessä hallitsemattomiksi.

Suljetulta osastolta minut ohjattiin kotiuttamisen sijaan asumiskuntoutukseen kolmeksi kuukaudeksi. Elämä suuren perheen keskellä oli ihanaa, mutta samalla miehen viestittelyt edelleen jatkuivat. Ahdistus salpasi hengitykseni. Päätin hakea käräjäoikeudesta lähestymiskieltoa. Oikeudenkäyntiä edeltävät päivät olivat piinallisia. Tuntui kohtuuttomalta, että yhden ihmisen tekojen seurauksena jouduin käymään kaiken kuulemisen läpi.

Vihdoin lähestymiskielto astui voimaan. Kotiuduttuani asumiskuntoutuksesta pääsin sosiaaliseen kuntoutukseen. Ohjaajani käy kerran viikossa auttamassa arjen askareissa. Vaativa lääkinnällinen kuntoutus sekä seksuaaliterapia käynnistyivät hiljattain. Tämän lisäksi olen löytänyt rinnalleni vakaan ja rauhallisen miehen, jonka rakkaus kestää oireiluni. En olisi selvinnyt tästä kaikesta ilman hänen apuaan ja tukeaan.

Henkinen ja hengellinen väkivalta sekä vakava kontrollointi ja eristäminen tuntuvat edelleen koko kehossa. Narsistisesti se nakertaa sielun ja sisimmän kuin puuta lahottava mato. Pitkän aikaa katsoin maailmaa kiusaajani silmin. En kyennyt esimerkiksi tekemään ostoksia omien valintojeni mukaan. Kiusaajan kommentit täyttivät pääni. Rajaa oikean ja väärän välille oli vaikea vetää ilman terveiden ihmissuhteiden peiliä. Toisinaan makaan turvallisen asuntoni terassilla sikiöasennossa pahoinvoinnissa kiemurrellen ja öiset painajaiset aiheuttavat halvaus- ja paniikkikohtauksia.

 

Haluan olla rohkea ja haluan puhua kokemani sadismin itsestäni ulos. Olkoon tämä blogiteksti avaus uudelle paremmalle elämälle. Kokemuksesta haluan luoda itselleni ja muillekin toivoa siitä, että kaikesta voi irrottautua ja kaikesta voi selvitä. Koskaan ei saa jäädä yksin, olen onnellinen siitä, että  uskalsin hakea apua.

teksti: Sandra

 

 

Apua lähisuhdeväkivaltaan 24/7, Nollalinja 080 005005: voit keskustella tilanteestasi, kokemuksistasi ja peloistasi päivystäjän kanssa (päivystäjät ovat kaikki ammattilaisia, palvelun toteuttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL).

Akuutissa hädässä, soita hätänumeroon 112.

Oulun ensi- ja turvakoti päivystysnumero 0400 581 606 (24/7  vastaajat ammattilaisia).

Valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää 09 2525 0111 suomen kielellä 24/7 (päivystäjät ammattilaisia ja koulutettuja vapaaehtoisia).

Hyvän mielen talo, henkilökohtaiset keskusteluajat talon työntekijöille, ajanvaraus aukioloaikoina: 041 463 5712.

Takaisin blogikirjoituksiin

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
	Lähetä