10.08.2020
Olen Silja Korhonen, oululaistunut kuvataiteilija ja kuvataiteen opettaja. Alunperin olen kotoisin Savosta, Suonenjoelta. Opetan Oulu-opistossa lasten, nuorten ja aikuisten taideryhmiä. Opettajan työn ohella pyrin pitämään yllä omaa taiteellista työskentelyäni. Itsekseen pakertelu omien taidetöiden parissa on hyvää vastapainoa sosiaaliselle opettajan työlle, minulle ikään kuin eräänlaista meditaatiota.
Polkuni taiteilijuuteen alkaa jo lapsuudesta. Ujona ja herkkänä lapsena ja nuorena piirsin ja maalasin paljon. Itsekseen piirustelu oli kenties minulle luontevampi tapa tutkia ympäröivää todellisuutta kuin meuhkaaminen ikätovereiden kanssa. Lukion jälkeen pyrin kahtena peräkkäisenä vuonna opiskelemaan Lapin yliopistoon, kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmaan. Kun en toisellakaan kerralla päässyt sisään, menin vuodeksi opiskelemaan Limingan taidekouluun petratakseni taiteellista osaamistani. Vuosi kansanopistossa kannatti, sillä seuraavana syksynä pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan yliopistoon.
Opiskelujen ohessa halusin edelleen pitää yllä omaa taiteellista tekemistäni. Helpotin teoriapainotteisten yliopisto-opintojen aiheuttamaa kuormitusta maalaamalla tiedekuntamme ateljeetiloissa usein iltaisin ja viikonloppuisin. Jo tuolloin toivoin, että voisin opiskelujen päätyttyä työskennellä sekä taiteilijana että taideopettajana.
Ilokseni huomaan tänään, että olen saanut sen, mistä opiskeluaikana haaveilin. Opetustöiden alettua Oulussa oma taide jäi hetkeksi taustalle, harrastukseksi ja edelleen arjen kuormitusta tasoittavaksi näpertelyksi. Viime tammikuussa ( 2020 ) sain Pikisaaresta OSAO:n entisistä tiloista työhuoneen ja pääsin osaksi Tila-taiteilijayhteisöä, josta oma taiteellinen työskentely on saanut kuluvan vuoden aikana kaivattua potkua. Niin synkkä kuin viime kevään koronatilanne globaalisti olikin, minulla oli etätöiden ohessa paljon aikaa istuskella ja fiilistellä uudella työhuoneella, juoda teetä isosta kupista ja tehdä omaa taidetta.
Taiteen tekoon minua inspiroivat toisaalta suuriulotteiset psykologiset ja filosofiset pohdiskelut, toisaalta pienet arkiset asiat vaikkapa sattumanvaraiset hienot yksityiskohtien sommitelmat luonnossa tai astiakaapissa. Minua kiinnostavat vastakohtaisuudet, ristiriitaisuudet, täydellisyys ja epätäydellisyys, sattumanvaraisuus ja rytmi. Nämä asiat ovat keskiössä puoliabstrakteissa ja abstrakteissa teoksissani.
Taideopintojeni aikana olen testaillut monia erilaisia tekniikoita ja ilmaisutapoja keramiikasta performanssitaiteeseen. Lapsuudesta tutut piirtäminen ja maalaminen ovat kuitenkin aina pysyneet. Nykyään ne ovat saaneet kiinteästi vierelleen myös kirjoittamisen.
Olen kirjoittanut päiväkirjaa ja runoja teini-ikäisestä asti, mutta rohkaistunut julkaisemaan runojani Instagramissa vasta hiljattain. Runojen aiheiksi nousevat usein jollakin tavalla ihmisenä olemisen haastavuus ja epätäydellisyys, riittämättömyys, rakkaus ja herkkyys.
Ujouden ja herkkyyden teeman pohtimisesta syntyi myös Kaino-näyttelyni. Olen usein kokenut herkkyyden itsessäni heikkoutena, ja yrittänyt pyrkiä siitä kaikin voimin eroon, pyrkimyksessäni kuitenkaan onnistumatta. Erityisherkkyydstä puhutaan tänä päivänä paljon ja allekirjoitan itselläni useita erityisherkkyyden tuntomerkkejä. Tunnistettuani tämän, olen alkanut pohtimaan tarkemmin, miten herkkyys juuri minussa näkyy ja voisiko sen kanssa oppia elämään sopusoinnussa, jopa ylpeänä kaikesta siitä, mitä herkkänä oleminen tuo elämääni.
Silja Korhonen, silkorho@gmail.com
Kaino-näyttely avoinna Hyvän mielen talolla 31.8.2020 saakka.